Ekofoto

Ekofoto

Paula Humbergin raportti
valokuvan pohjustusmateriaalien ympäristövaikutuksista:
EKOFOTO-raportti_Paula_Humberg_2015

Kuvataideakatemia julkaisi oppilaiden ja opettajien yhteistyönä Ekophoto? -oppaan vuonna 1994. Oppaassa pohdittiin muun muassa eri kemikaalien myrkyllisyyttä ja kierrätettävyyttä. Vuosikymmen aiemmin papereita lioteltiin kehitysaltaissa paljain käsin ja kemiat kaadettiin surutta viemäriin.

Nykyään kemikaalien talteenotto on jo itsestäänselvyys, mutta mitä ongelmia onkaan tullut tilalle digikuvauksen myötä? Missä nykyään piilee valokuvauksen epäekologisuus ja turhin hiilijalanjälki? Kuinka usein digikalusto ja tietotekniikka on syytä uusia? Miten teen valokuvanäyttelyn ekologisesti? Alumiinilla ja muovilla vai ilman?

Poliittisen valokuvan festivaali haluaa herättää keskustelua valokuvauksen ekologisuudesta. Omassa Kolmanteen Polveen -näyttelyripustuksessaan Suomen valokuvataiteen museolla PVF otti jo asiaan rohkeasti kantaa: Suurin osa näyttelyn valokuvista oli vedostettu puuvillapohjaiselle paperille ja naulattu suoraan kiinni seinään pohjustamattomina ja kehystämättöminä. Ripustustapa herätti joissakin katsojissa kummastusta ja paheksuntaa, sillä se koettiin hienoja kuvia halventavana tekona. Mutta voisiko vaikuttavassa valokuvassa pysyvää olla vain merkitys, ei materia?

Nykyään ekologisuus ja kierrätys kuuluvat arkikieleen, mutta valokuvauksen yhteydessä niistä puhutaan hyvin harvoin. Kuitenkin digiaikanakin valokuvauksessa ympäristöä kuluttaa esimerkiksi loputon uusien laitteiden hankkimisen kierre. Nykyinen käsitys valokuvataiteesta on radikaalisti vaikuttanut myös valokuvanäyttelyihin ja tapaamme katsoa kuvia: valokuvista on tullut editioituja taide-esineitä, joissa jämäkät pohjustukset, akryylipäällysteet, hiotut kehykset ja heijastamattomat museolasit luovat tuntua harvinaisesta ja laadukkaasta arvoesineestä.

Näyttelytilan halutaan korostavan valokuvan luonnetta taiteena ja etäännyttävän sitä loputtomasti monistettavasta arkisesta kuvavirrasta. Museon näyttelytilaan kohdistuu erityisiä odotuksia, koska museon tehtävänä ajatellaan olevan arvostaa ja suojella jälkipolville säilytettävää kulttuuria. Näiden vaatimusten paineessa näyttelymateriaalien ekologisten valintojen vaikeus moninkertaistuu. Suurimmat ongelmat koskevat pohjustusta, sillä esimerkiksi yleisesti käytetyn alumiinin jalostaminen kuluttaa valtavasti energiaa ja sen louhiminen voi aiheuttaa paikallisen ympäristökatastrofin.

Onko vaatimus valokuvauksen eettisyydestä ja ekologisuudesta rajoittavaa ja ahdasmielistä? Ovatko taiteen ympäristövaikutukset niin marginaalisia, että maapallon mittakaavassa valinnoilla ei ole merkitystä? Kun valokuvateoksia tuotetaan ja esitetään, mihin pitäisi kiinnittää huomio? Millä tavoin esitettyinä valokuvat vaikuttavat katsojiin? Mitä katsomme, kun katsomme valokuvaa näyttelyssä?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita olemme Poliittisen valokuvan festivaalin yhteydessä pohtineet, ja tätä keskustelua jatkamme. Haastamme kaikki kiinnostuneet osallistumaan ja etsimään hyviä vastauksia.

PVF tutkii ja kerää ideoita uuden Ekofoto-oppaan kokoamiseksi. Kokoamme tietoa nettisivuillemme ja Ekofoton Facebook-ryhmään. Ota yhteyttä ja osallistu hankkeeseen!

Lue lisää Poliittisen valokuvan festivaalin ajatuksia valokuvataiteen ekologisuuden puolesta Koneen Säätiön blogista.