Äänitaidetta Poliittisen valokuvan festivaalilla

Äänitaidetta valokuvien äärellä

Poliittisen valokuvan festivaali tilasi ääniteokset kolmelta äänitaiteilijalta, Paola Livorsilta, James Andeanilta ja Alejandro Olartelta, jotka kaikki toimivat aktiivisesti mm. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian laitoksella. Kukin ääniteos kommentoi yksittäistä näyttelyn valokuvaa. Taiteilijat vastasivat kysymyksiin ennen teosten toteuttamista.

Miten aiot rakentaa ääniteoksesi suhteessa valokuvaan, jota teoksesi kommentoi?

Alejandro Olarte (Danila Tkachenkon kuva):
Pidän äänistä, jotka kutsuvat kuulijan kuvittelemaan maailmoja, rakentamaan kertomatta jääneen osan tarinasta tai pohtimaan toisten ihmisten tai aikojen kontekstia ja mielentilaa. Tunnistin Danila Tkachenkon valokuvassa jotakin tällaista. Olen valinnut kuvasta itseäni puhuttelevia elementtejä, joita voin tulkita metaforisesti äänitilana.

Paola Livorsi (Massimo Sestinin kuva):
Kuvassa on joukko ihmisiä, joiden on ollut pakko jättää kotimaansa äärimmäisen vaikeiden olosuhteiden takia. Kuvan kirkkaiden värien, Välimeren kauneuden ja lauttaan pakkautuneiden ihmisten ahdingon välillä on suuri kontrasti. Ääni sisältäisi ehkä luonnonelementtejä kuten meren kohinaa ja tuulta ja ihmisten ääniä joillakin pakolaisten kielillä.

James Andean (Maria Gruzdevan kuva):
Ääni voi liittyä valitsemaani kuvaan monella tasolla: narratiivisen sisällön, tunnelman, materiaalien tai rakenteen tasolla. Materiaaleina tuntuvat ruoho, vuoret, taivas, rautalangat ja metsä. Rakennetta luovat vaakasuorat lentokoneet, pystysuorat tolpat, rautalankojen vinot linjat. Minulle ääniteoksen rakentamisessa olennaista tulee olemaan tasapainon löytäminen teemaan
ja tarinaan liittyvien aspektien ja toisaalta abstraktimpien aspektien kuten muodon välillä.

Miten suhtaudut festivaalin teemaan ’kotimaa’?

Alejandro Olarte:
Lähestyn kotimaan käsitettä kahdesta suunnasta. Toinen on utooppinen idea, “koti on siellä missä sydän on”, tai ajatus maailmankansalaisuudesta. Toinen on epäoikeudenmukainen, niin monien ihmisten elintilan kieltävä todellisuus.

Paola Livorsi:
Kotimaan käsite on muuttunut viime vuosikymmeninä. Monikulttuurisuudesta on tullut jokapäiväinen osa arkeamme eurooppalaisina. Lasten koulukaverit tulevat eri kulttuuritaustoista ja usein Euroopan ulkopuolelta. Moninaisuudesta on tullut osa kaupunkikuvaa, joka on aikaisempaa monimutkaisempi mutta myös rikkaampi.

James Andean:
‘Kotimaa’ on ennen kaikkea hyvin henkilökohtainen käsite. Itse asiassa se ei merkitse mitään henkilökohtaisen ulkopuolella; se on kysymys identiteetistä. Se on myös tämän päivän maailmassa hyvin ongelmallinen sana, jolla on paljon vivahteita, eivätkä ne kaikki ole positiivisia.

Olarten, Livorsin ja Andeanin ääniteokset ovat esillä koko Kotimaa-näyttelyn ajan Valokuvataiteen museossa niihin liittyvien valokuvien yhteydessä.

Lisätietoa taiteilijoista:
James Andean
Paola Livorsi
Alejandro Olarte

Koditon uni (Homeless sleep)

Ääni-installaatio Valokuvataiteen museossa 15.3. – 24.3.2016
Koditon uni -installaatiossa soi asuinmaataan vaihtaneiden ihmisten mukana kulkeneita kehtolauluja eri maanosista 14 eri kielellä. Lauluista rakentuu soiva tila, jossa erottuu eri kansojen laulujen ominaispiirteitä, mutta myös yleismaailmallinen tarve tarjota lapselle turvaa nukahtamisen hetkellä.

Tilassa liikkuva vierailija voi painaa korvansa kiinni pieniin kaiuttimiin ja poimia siten yksittäiset laulut äänien massasta. Laulujen yhtäaikaisessa kaaoksessa levottomuus ja rauha ovat yhtä aikaa läsnä.

Työryhmä: Alejandro Olarte, Outi Korhonen
Koditon uni -installaatio on esillä 15.3. – 24.3.2016 Valokuvataiteen museon aukioloaikoina.