Kuva: Maria Gruzdeva

Maria Gruzdeva – Russian Borders

Maria Gruzdeva – Russian Borders

teksti: Tiina Rauhala

MG_03
Sarjasta Russian Borders, 2011 – 2015 Kuva: Maria Gruzdeva

Maria Gruzdeva on syntynyt Venäjällä 1989. Hän asuu Lontoossa ja työskentelee enimmäkseen pitkien dokumentaaristen valokuvausprojektien parissa. PVF-näyttelyssä Gruzdevalta nähdään sarja Russian Borders, joka rakentaa tarinan Nyky-Venäjän pitkältä rajaviivalta.

” Valtion alue on niin on niin kovin tiukasti kiinnittynyt maahan, ja kuitenkin se on samalla abstrakti ajatus. Vähän niin kuin rajatkin – ne ovat olemasssa ja määrittävät meitä, mutta eivät ole materiaalisia tai käsinkosketeltavia.”

Maria Gruzdeva

Maisemat vaihtuvat, mutta samankaltaiset rakennetut symbolit sekä armeijan läsnäolo toistuvat Maria Gruzdevan valokuvissa. Russian Borders (Venäjän rajat) on vuosina 2011—2015 toteutettu matka halki Venäjän, rajoilta rajoille. Matka näyttää meille, miltä Venäjän rajoilla eletään. Etnografinen matka osoittaa, kuinka alueita merkitään ja rajataan kulttuurisin symbolein ja samalla rakennetaan kollektiivista identiteettiä.

Suomella on pitkä historia Venäjän kanssa. Suomen aika osana Venäjän keisarikuntaa vuosina 1809—1917, toisen maailmansodan aluemenetykset ja rauhan ajan rajanaapuruus ovat rakentaneet Venäjästä ristiriitaisia mielikuvia, joita täydentävät välillä sattumanvaraisetkin tietomme naapurimaastamme. Myös ulkomailla asuva venäläinen Maria Gruzdeva heräsi kysymykseen, mikä on hänen kotimaansa nykyinen identiteetti ja miten historia siinä näyttäytyy. Kuvaaja halusi tietää, miltä tuntuu elää niin suuren maan laidoilla, kaukana sen ideologisesta keskustasta ja silti kuulua maahan nimeltä Venäjä. Tehtävä ylitti kuvaajan odotukset niin raskaudessaan kuin palkitsevuudessaankin.

Venäjä on noin 17 miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan suurin valtio maailmassa. Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Lisäksi Venäjän läheisyydessä sijaitsevat Yhdysvaltojen Alaska ja Japani, joihin on kumpaankin vain vähän merimatkaa.

Suuren maan äärille

 Kuva: Maria Gruzdeva
Kuva: Maria Gruzdeva

Gruzdeva aloitti dokumentaatioprojektinsa huolellisella suunnittelulla ja valitsi idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä rajapaikkoja, joissa hänen ainakin tuli käydä. Valtavan maan halki matkustamisessa piti ottaa myös vuodenajat huomioon; se, milloin mihinkin voi matkustaa. Pian hän ryhtyi pitämään myös kuvapäiväkirjoja. Niihin tallentuivat ajatukset, tunnelmat ja tarinat, joita hän ihmisiltä kuuli. Päiväkirjoista muodostui tärkeä ja koskettava kokoelma siitä, mitä rajoilla tapahtuu ja miten ihmiset siellä elävät.

”Koko projekti oli oikeastaan nykyhetken venäläisen identiteetin etsimistä niiden palojen kautta, joista se koostuu – yhteinen muisti; valtio, joka kuvataan sotilaallisuuden, maisemaan ruumiillistuneen historian, ikonografian, paikallisten perinteiden ja elinkeinojen, ihmisten itsensä kautta.”

Venäjän rajapaikkoja yhdistivät rakennetut symboliset patsaat, muistomerkit ja armeijan voimakas läsnäolo. Rakennetut symbolit juontavat osittain Venäjän neuvostoajalta, jolloin kaikilla kaupungeilla tuli olla ideologinen rakenne. Tämä toistuu niin etelässä kuin pohjoisessa. Kuvaaja oli myös hämmästynyt siitä, kuinka moni neuvostoajan symboleista oli vielä rajoilla pystyssä. Symboleiden merkitys kansallisen identiteetin rakentumisessa on edelleen tärkeä, vaikka niiden ideologinen kaiku on ehkä laantunut.

Rajoille pysähtynyt menneisyys

 Kuva: Maria Gruzdeva
Kuva: Maria Gruzdeva

Kuvaaja sanoo oppineensa Venäjän historiasta matkallaan enemmän kuin koulussa opetettiin. Historiaa pystyi melkein koskettamaan, sillä joissakin paikoissa aika oli täysin pysähtynyt. Kaliningradissa kuvaaja näki lumessa toisen maailmasodan aikaisen saksalaissotilaan kypärän. Kuin sota olisi käyty eilen. Gruzdeva kuvailee:

”Se on kummallinen tunne, vähän niin kuin menneisyys ei olisikaan mennyttä, vaan myös osa nykyhetkeä, koko ajan ympärilläsi tässä hetkessä. Tämä eksistentiaalinen kokemus rajasta on hyvin erityinen ja se liittyy yhteisölliseen muistiin, joka minua kiinnostaa. Sen voi melkein fyysisesti tuntea.”

Valokuvat tarinankertojina

Gruzdeva sanoo valinneensa valokuvauksen kommunikaation välineeksi, koska uskoo taitavansa sen kielen parhaiten. Hän ei voisi kuvitellakaan välineekseen toista mediaa. Hän myös sanoo olevansa onnekas, koska valokuva on niin voimakas universaali kieli. Gruzdeva vertaa valokuvaajan työtä tutkijan työhön:

”Valokuvaajan työn pitäisi hakea todisteita, kerätä tietoa, kysyä kysymyksiä. Ja saada ihmiset ajattelemaan, ihmettelemään ja ottamaan selvää. Mutta kuvaajan ei pidä kertoa tarkkaan, mitä pitäisi ajatella. On jätettävä tilaa jokaisen omille johtopäätöksille.”

Mutkatonta valokuvan käyttö dokumentaatioprojektissa ei kuitenkaan ole. Gruzdeva sanoo täysin tiedostavansa, että vaikka hän yritti olla kuvatessaan neutraali, kuvaajan valitsema näkökulma näkyy aina. Näkökulman valinta näkyy voimakkaasti myös editointivaiheessa. Gruzdeva joutui luopumaan hyvistä yksittäisistä kuvista, jotka eivät tukeneet kokonaisuuden tarinaa. Tarina rakentui kaupunki kaupungilta, matka matkalta. Erilaiset tarinat ja palat loivat yhdessä yhden mahdollisen tarinan Nyky-Venäjän identiteetistä.

”Se on matka, jonne toivoisin vieväni myös katsojat, kun he katsovat työtäni kuva kuvalta.”

***

Lisätietoja valokuvaajasta: www.mariagruzdeva.com
Grudzevan projektia ovat tukeneet Ideastap & Magnum Photos.
Maria Grudzevan sitaattien käännökset englannista: Outi Korhonen